..:: RUMPU.NET 3.0 ::..
Rekisteröidy | Unohtuiko salasana?
Tunnus
Salasana
Muista minut
www.musamaailma.fi
19.12.2014
Paikallaolijat
0 jäsentä ja 8 vierasta
etusivurummutpellitfoorumigalleriaäänestyksetkeikattapahtumathaastattelutlinkittilastotietoja
Haastattelut
19.2.2009Lacu Lahtinen
10.6.2008Ville Siuruainen
9.2.2008Ville Sahakangas
8.2.2008Heikki Saari
14.12.2007Rainer Tuomikanto
19.11.2007Olli-Matti Wahlström
12.4.2006Teppo Velin
21.3.2006Kita
18.1.2006Mika Kallio
30.11.2005Rami Eskelinen
29.9.2005Atte Palokangas
15.8.2005Tonmi Lillman
22.7.2005Tuomas Peippo
26.6.2005Jussi Kattelus
3.6.2005Olli Helenius

19.2.2009 Lacu Lahtinen

Lacu Lahtinen N1kki haastatteli Lacu Lahtista.

N: Kertoisitko hiukan itsestäsi?
L: Lacuksi kaikki haukkuvat ja soittelen rumpuja tällä hetkellä Popeda nimisessä poika bändissä.

N: Milloin aloitit rumpujen soiton?
L: 13v.

N: Mitkä seikat siihen vaikuttivat?
L: Koulussa pöytään taputtelussa "hakkasin" hyvän ystäväni Lampparin joka ilmoitti että mustahan vois tulla rumpali isona.

N: Miten treenaat soittoasi nykyään?
L: Sen verran kiireitä pitelee että edelliset oikeat treenit oli varmaan 5-6 vuotta sitten, Sound checkeissä tulee silloin tällöin koiteltua jotain uusia juttuja mutta nekin pääasiassa keskittyy tuohon show puoleen.

N: Miten treenasit ennen?
L: Oon soittanut bändeissä since day one ja mun treenaus oli sellaista ennen ja jälkeen bänditreenien taputtelua ehkä jonkun silloisen päällikön soittoa kuunnellen levyltä ja yrittää sitten itse perässä, jos ei onnistunu niin siitä sit vaan niin monta kertaa että menee...

N: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
L: Ei tyyli sinänsä mut vois sanoo että tuo kikkailu ja hauskan pito on nykyään hieman enemmän hanskassa, ettei enää joka kapulan pyörityksen tai heiton jälkeen täydy lattialta keppejä etsiä. Ja penkki on noussut kun on ikää tullut niin pari senttiä...

N: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
L: Haitaria,5 rivistä.

N: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi?
L: Täytyy kysyä Nykäseltä tai Kuoppikselta kun näen seuraavan kerran...ehkä treenaamalla,tiedä häntä

N: Tarvitaanko siihen koulun käyntiä?
L: Itse en tunteja oo ottanu ja näin vanhempana välillä se haittaa kun noissa cover bändeissäkin tulee veivattua välillä niin se olis ehkä helpompaa kun vois vetää prima vista meiningillä kuin kuunnella biisiä 3-4 kertaa läpi.
Oman pään kovalevykin rupee oleen jo sen verran täynnä biisejä että uusia on hieman vaikeampaa sisältää...

N: Olet vaikuttanut vuosien varrella monenlaisissa projektissa ja bändeissä rumpujen takana, kerro niistä, ja kuinka olet "ajatunut" niihin?
L: Suurin osa projekteista mitä oon tehny on periaatteessa mun "omia " bändejä kuten Siunattu Hulluus esim joka on ollu kasassa 12 vuotta kohta, teki toissa vuonna yhden keikan ja viime vuonna oli vähän hiljaisempaa.
Tänä vuonna vois taas yhen keikan tehdä..
Oon myös tutustunu niin moneen muusikkoon vuosien varrella että se helpottaa kynnystä kysyä vaikka tuuraan rumpalia joka ei pääse...esim kävin tekeen 69eyes keikkoja kun Jussi oli saikulla.
Sama pätee myös toisin päin, meillä on frendien kans bändi joka soittaa Rainbow biisejä orkkis laulajien kans (Joe Lynn Turner & Graham Bonnet) mulla oli Hanoi keikat pahasti päällekkäin niin soitin Viialan Lekalle (Mirka Rantaselle) joka on yks parhaita heavy rumpaleita, että jos kiinnostaa niin lähetkö ja lähtihän se. Huippu äijä.

N: Mistä persoonallinen soittotyylisi tulee, ja mitkä/ketkä siihen ovat vaikuttaneet?
L: En tiedä onko tuollainen halon hakkuu nyt niin persoonallista mut kuulin nuorempana arvostetuilta kollegoilta että rummut on lyömäsoittimet ihan niinkuin keyboarditkin..
Pienenä katselin muutaman live videon ja pari rumpalia niissä oikein esiintyi yleisölle..

N: Kerro setistäsi ja mistä asettelu juurtaa?
L: Oon aina tykännyt ylisuurista seteistä ja toi 4n tomin kattaus parilla (8) crashilla on sellainen kompromissi millä saa vedettyä mitä vaan jos osaa...harjoottelen vielä..
Eli selko kielellä 2 etu tomia 2 lattia tomia Bd, Sn

N: Paras muistosi, tähän asti, rumpalina?
L: Kun sain ekat "oikeat" rummut kellariin ja aloin taputteleen, se sama fiilis on joka kerta kun istuu ajajan paikalle. Ihan liekeissä.

N: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
L: Muistakaa myös pitää hauskaa kannujen kans, älkää treenatko itseenne hajalle vaan antakaa välillä vähän palautua.
Rock`n`Roll

N: Vapaa sana!
L: Hyvää tulevaa keikka kesää kaikille ja nähdään radalla.

N=N1kki
L=Lacu


6.10.2008 Ville Siuruainen
 Ylös 

Ville Siuruainen N1kki haastatteli Siuruaisen Villeä. (Soittaa mm. Blakessa, Dingon livessä ja Mike Monsterjamissa)

N: Kertoisitko hiukan itsestäsi?
V: Kyllä. Siis olen Ville "hammasharja" ""welho"" Siuruainen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Synnyin 1980 pohjanmaalla ja vietinkin ensimmäiset 20v nurmon kunnassa ja Kouran kylässä. Sieltä sitten rantauduin muutaman mutkan kautta Helsinkiin missä olen pitänyt korsua 2005 vuodesta lähtien.

N: Milloin aloitit rumpujen soiton?
V: Rummuttelu alkoi ala-asteen loppuvaiheessa eli joskus 80 - 90-luvun taitteessa. enemmän aloin treenata ysikytluvun puolessa välissä ja ihan tosissaan vuosituhannen vaihteessa kun tajusin että tästähän voi saada hauskan työn!

N: Mitkä seikat siihen vaikuttivat?
V: Muutamat television musaohjelmat sekä naapurin pojalle ostetut rummut. Rumpalit näytti siisteiltä ja kun pääsi kokeilemaan niin se oli siinä. Kaverin luona piti alkaa viettämään aikaa yhä enemmän ja lopuksi sain vanhemien iloksi omat rummut.(omakotitalo pauketta 24/7) Mitään tiettyä bändiä tai rumpalia ei tainnut tuolle alkusysäykselle olla. Sujuvasti olen aina kuunnelut kaikenlaista Gunnareita, Raptoria, Motley Crueta, kolmatta naista, ysäriteknoa ja vaikka mitä!

N: Miten treenaat soittoasi nykyään?
V: Koitan treenata mahdollisuuksien mukaan kahtena-kolmena päivänä viikossa tunnista viiteen kerrallaan. Treenaus pitää sisällään perustekniikkaa, kirjojen kahlausta, biisien kanssa soittelua yms. perusjuttua. Myös harrastusmielessä tulee paljon ääniteltyä omaa soittoa. Melko tehokasta kuunnella kuinka huonosti sitä voikaan vetää!

Motivaation löytäminen treenaamiseen on mulle homman A ja O. Nuorempana se saattoi olla vaikkapa älyttömän nopeuden tavoittelu. joskus se on kapulanpyörittely ja joskus vaikkapa joku toimiva biisi tai rytmi tai persoonallinen rumpali jonka sattuu jostain bongaamaan. Kaikkia motivaattoreita yhdistää yleensä kuitenkin se että kun hommaa alkaa rumpaloinnin kannalta tarkemmin tutkimaan päätyy aina samoihin treeneihin ja juttuihin jotka löytyy vaikkapa syncopationista. hahaa!

N: Miten treenasit ennen?
V: Kun sain rummut mulla oli Saarikosken Vesku antamassa tunteja että pääsee alkuun. Leevi Leppäsen rokkaavia rumpuja, musan kanssa soittelua ja sellasta perushommaa. Aika rennolla otteella lähdettiin liikenteeseen mikä oli mun mielestä todella hyvä juttu.

Teinivaiheessa kun rummutus alkoi tosissaan kiinnostaa oli rummut tietysti basistin autotallissa 20km päässä. Sinne sitten mentiin keinolla millä hyvänsä lähes joka päivä koulun jälkeen paasaamaan. Iso kiitos muuten Ojalan Juffelle eli autotallin omistajalle! Seinän takana oli basistin perheen olohuone, mutta hyvin ne jaksoi kuunnella.

Siitä sitten jossain vaiheessa sai treeniksen missä pystyi treenaamaan lähes 24/7. Tuossa vaiheessa kolahti myös hevimpi musa ja tuplabasaria piti tietysti treenata joka päivä parhaillaan 8h päivässä..

Olin Intissä kainuun sotilassoittokunnassa ja siellä tuli kanssa treenattua melkoisesti koska aikaa oli ja puitteet treenaamiseen oli hyvät. Hieman kevyempää musaa kuitenkin tuossa vaiheessa..

Treenihommat on vaihdellut aina hieman elämäntilanteen ja mahdollisuuksien mukaan, mutta oon koittanut viettää aina aikaa treeniksellä mahdollisimman paljon.

N: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
V: On se muuttunut monta kertaa. Vesku näytti onneksi heti ensimetreillä mulle sopivat kapulaotteet, mutta onhan niitäkin tullut vaihdeltua ja tsekkailtua. Nuorempana löysi itselleen helposti esikuvia joita piti tietysti apinoida mahdollisimman pitkälle ja tyyli soittaa on määräytynyt aina niiden mukaan. Nyt se on varmaan sopiva sekasoppa kaikenlaista.

Jos miettii mitä vaikkapa viimeisessä kymmenessä vuodessa on tapahtunut niin voimaa/tanakkuutta soittoon on tullut rutkasti lisää. Nuorempana tykkäsin soittaa melko hiljaa ja vaikkapa virveliä ei tullut soitettua kanttiin ollenkaan. Nythän se on ihan päinvastoin. Tekniikka on varmasti kehittynyt, mutta tärkeimpänä voisi olla tyylitaju. Ei tarvi aina soittaa kaikkea mitä osaa vaikka hauskaahan sellainenkin välillä. Enempi voi keskittyä vaikka bändin kanssa grooveen ja elvistelyyn!

Ehkäpä tuo muutos on ollut ennemmänkin luontaista kehitystä?

N: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
V: Ehkä en mitään? Harrastin nuorempana aktiivisesti kamppailulajeja mikä oli älyttömän siistiä. Jossain vaiheessa molemmat harrasteet vei niin paljon aikaa että oli pakko valita. Rummut sitten vei voiton. Mikään muu soitin ei ole koskaan kiinnostanut siinä määrin että olisi tosissaan alkanut ottaa haltuun.

Kesällä ostin kyllä kitaran ja sitä on nyt tullut harvakseltaan tapailtua ihan näin yleissivistävässä mielessä, mutta ei musta kyllä kitaristiakaan olisi tullut.. Jos on pakko vastata niin vastataan että soittaisin levysoitinta koska dj-hommat on aina kiinnostanut.

N: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi?
V: Hmm. Annoin jossain vaiheessa rumputunteja todella paljon ja siinä näki monenlaista oppilasta joista muutamista tulee varmasti kovia rummuttelijoita. Siihen tarvitaan hiukkasen luontaisia ominaisuuksia ja rytmitajua tms. jota ei kyllä löydy kaikilta. Sitten tarvitaan himo ja palo soittaa ja treenata sitä omaa soitinta. Tarvitaan myös mielellän joku näyttämään tietä. Sitten vaan ihan älyttömästi treeniä ja lisäksi bändin kanssa soittamista. Sitävarten mä olen ainaskin treenannut että pääsee soittamaan musaa. Pääsee keikoille ja studioon ja touhuamaan sitä mistä pikkupoitsuna uskalsi vaan hiljaa haaveilla.

N: Tarvitaanko siihen koulun käyntiä?
V: Ei välttämättä, mutta työtä siihen tarvitaan. Hyvin pystyy myös itse opiskelemaan jos haluaa. Materiaalia riittää. Hyvä rumpali on myös hieman hämärä käsite! mikä sen määrittää? Johonkin bändiin sopii toisenlainen persoona ja toiseen taas toisenlainen. Jos keikoilla haluaa käydä niin pitää osata soittaa auttavasti hieman kaikenlaisia tyylejä ja pitää osata sopeutua eri tilanteisiin. Kukaan ei ole kyllä todistusta kyselemään eikä mulla sellaista olekkaan. Itse olen ottanut yksityistunteja ja käynyt muutamilla leireillä, klinikoilla ja ottanut asioista selvää. Koulua olen käynyt aivan muulle alalle, mutta ei niitä hommia ole nyt sitten tullut tehtyä kun rumpuhommia riittää ihan mukavasti. Mutta tuohan tuo tiettyä turvaa näinkin tuulisella alalla kun osaa tehdä jotain muutakin.

N: Vaikutat monenlaisessa projektissa rumpujen takana, kerro niistä, ja kuinka olet "ajatunut" niihin?
V: Bändejä ja projekteja on tosiaan melkolailla. Suomirockista raskaampaan paahtoon. taidan olla tällähetkellä n.10 eri bändissä ja systeemissä joten kalenteri on välillä melko solmussa, mutta tähän asti on selvitty vatsahaavoitta. Kun työkseen tekee niin pako on olla monta rautaa tulessa ja kyllä mä ainaskin nautin kun pääsee soittamaan monenlaisten loistavien ukkojen kanssa ja monenlaista musaa!

Aktiivisesti kun touhuaa ja kiertää niin sitä ajautuu kaikenlaiseen. Hyvin hoidettu keikka saattaa poikia aina pari uutta juttua.. Näin se ainakin mun kohdalla on mennyt. Toinen tärkeä juttu on sosiaaliset taidot. On helppo pyytää rentoa ukkoa keikalle koska suurin osa keikailustahan on tuota hengailua ja odottelua!

Loppuvuoden keikat on pääasissa Dingon riveissä. Keikkakalenteria/juttuja kannattaa kurkata tuolta mun nettisivuilta www.welhodrum.com

N: Mistä persoonallinen soittotyylisi tulee, ja mitkä/ketkä siihen ovat vaikuttaneet?
V: Voisin kuvitella että se kumpuaa alkujaan tuolta esikuvien apinoinnista. Nykyään kun soitan niin en siinä liiemmin kelaile mitään. Rokkaan ja elvistelen vaan mahdollisuuksien mukaan täysillä jo koitan pitää hommaa kasassa. Olen aina tykännyt rumpaleista joilla on myös showpuoli hanskassa ja tuollaista lähestymistapaa haen livenä itsekkin. Ei siellä rumpujentakana tarvi mököttää piilossa katse lattiassa. vaan voi soittaa ja esiintyä ihan vapautuneesti. Peruskompin läpsyttelyn lomassa monesti jää myös sopivasti aikaa pyöritellä kapuloita ja touhuta muuta mukavaa ja siistiä!

Rumpaleita on monesti aina mukava katsella, mutta muutama on kolahtanut vaan enemmän kuin toiset. Omia suosikkeja on mm. Simon Phillips, Ian Paice, Tommy Lee, Travis Parker, Kenny Aronof, Anssi Nykänen, Twist Twist, Johnny Rab, Mike Portnoy, Jörg Michael... Listaahan voisi jatkaa loputtomiin

N: Myös settisi asettelu on persoonallinen. Kerro setistäsi ja mistä asettelu juurtaa?
V: Tykkään että setti näyttää mun silmään hyvältä. Rummut vaan on niin hienoja! Eri tsydeemeissä tulee soiteltua monenlaisilla settauksilla, mutta niissä on aina jotain samaa. Setissähän virveli ja tomit on lähes vaakatasossa. Pikkutomi on myös käytönnössä samalla tasolla virvelin kanssa eli melko matalalla. Pellit ja haitsu on taas korkealla. Joku rumpali kertoi joskus että pitää settinsä näin että näkee paremmin yleisön(beibet) ja yleisö näkee paremmin sen. Siltä pohjalta aloin sitten itsekkin kehittelemään ja tähän on tultu.

Isot liikkethän näyttää ainakin omasta ja äiteen mielestä todella hyvältä ja kun kaikki on kaukana toisistaan niin soittohan on väkisinkin suurta ja kaunista niiku pohojalaasella pitääkin.

Mä oon vertaillut noita mun settejä välillä jenkkirautoihin. Isoja, raskaita, kuluttavia, epäkäytännöllisiä ja järjettömiä, mutta kun hyppää jousille niin hemmetin hauska on cruisailla!

N: Paras muistosi rumpalina?
V: Hmm. Ensinnäkin täytyypi todeta että keikoista en yleensä muista juuri mitään! Ja tutkitusti se ei johdu hillittömästä bailaamisesta keikan jälkeen. Sitä on jotenkin niin hetkessä kiinni ja keskittyneenä kun soittelee että eipä jää paljon muistikuvia.

Ehkä se paras muisto on vielä tulossa? Reilu vuoden päästä tulee 30v lasiin. Sittenhän on vielä samanverran tehokasta peliaikaa jota en oo ajatellut käyttää kotona ihmettelyyn!

Hienoa on kuitenkin aina kun on saanut soittaa hyvien ukkojen kanssa hyvän keikan missä jengi tykkää ja diggaa!

N: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
V: Jos siinä tietokoneen äärellä vielä istuskelee niin nyt on hyvä aika lopettaa ja mennä treenaamaan tai perustaa bändi! Ja koska kohta onkin jo joulu joten toivon että kaikki on ollut kilttejä ja Pukki tuo kaikille uudet Kumut!

N=N1kki
V=Ville


9.2.2008 Ville Sahakangas
 Ylös 

Ville Sahakangas VictimOfADown haastattelu Nicolen rumpalista.

V: Kertoisitko hiukan itsestäsi?
VS: Hei, olen Ville Sahakangas. Soitan rumpuja metalliorkesteri Nicolessa. Olen kohta 25 -vuotias pohjanmaan kasvatti Teuvalta, mutta olen nyt asunut n. 3 vuotta Vaasassa.

V: Milloin aloitit rumpujen soiton?
VS: Aloitin rumpujen soiton n.15 vuotta sitten, eli yhdeksän ja kymmenen ikävuoden välimaastossa.

V: Mitkä seikat siihen vaikuttivat?
VS: Olen aina ollut aktiivinen musiikin kuuntelija ja musiikki vaikutti minuun suuresti jo pienenä. Eläydyin musiikkiin täysillä enkä vain istunut sohvalla musiikin soidessa, vaan vedin täysillä ilmakitaraa tai ilmarumpuja. Jossain vaiheessa aloin käyttämään kyniä kapuloina ja siitä innostuneena kasasin setin kattiloista ja muista keittiötarvikkeista. Siitä se sitten lähti, isi isi voinko saada, ja lopulta sinnikäs vonkuminen palkittiin. Isä toi minulle jonkun työkaverinsa tallin perältä löydetyt vanhat paskat joista sitten yritettiin kuumeisesti saada soittokelpoisia. Läjä oli melko vajavainen ja esim. lattiatomin jalkoja ei ollut. No ei siinä auttanut kuin olla luova. Kasasin kolme tiiliskivikasaa lattialle ja löin tomin siihen päälle. Telineet tein itse puusta ja symbaaliksi kelpasi ulkosaunan vesikattilan kansi. Näillä virityksillä homma lähti käyntiin aina välillä teippiä tai narua lisäillen.

V: Miten treenaat soittoasi nykyään?
VS: Ihan viimeaikoina olen taas saanut mahdollisuuden treenata kun kaverini uskalsi rumpunsa käyttööni. Toki kuljetan omat symbaalit, snaren ja pedaalit + osallistun kalvojen hankintaan, sekä maksan osani vuokrasta. Tämä tapahtui ihan muutama viikko sitten mutta ennen sitä en ole treenannut oikeastaan ollenkaan yli kolmeen vuoteen. Tämä johtuen siitä että rumpuni ovat Seinäjoella Nicolen treenikämpällä ja olen sen verran laiska että en jaksa ajaa kahta tuntia pelkästään soittamisen vuoksi. Mutta nyt kun voin treenata niin olen taas alkanut soittamaan paljon levyjen päälle. On mukava huomata ero siinä, että ilmarummuilla saatat osata täydellisesti jonkun levyn viimeistä filliä myöden mutta kun sama pitäisi vetää oikealla setillä, niin yhtäkkiä fillit tai kompit eivät olekaan niin yksinkertaisia toteuttaa. Olen aina tykännyt soittaa levyjen päälle, enkä nyt tarkoita mitään Metallican Black albumia vaan oikeasti haastavia juttuja. Toki oli myös aika jolloin tuo Black levy oli haastava. Eli jokainen valitkoon ne levyt oman tasonsa mukaan. Toki rima kannattaa asettaa korkealle sillä se on palkitsevaa.

V: Miten treenasit ennen?
VS: Teuvalla asuessani treenasin paljon koska treenikämppä oli lähellä. Soittelin oikeastaan ihan mitä sattui. Välillä pistin Sepulturan soimaan ja vedin päälle ja välillä improvisoin itsekseni tunnin mittaisia teoksia ilman taukoja. Levyjen kanssa olen treenannut niin kauan kuin jaksan muistaa.

V: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
VS: Totta kai tyyli soittaa on muuttunut ajan myötä. Ennen en välittänyt pienistä mokista tai temponotkahduksista. En myöskään kiinnittänyt huomiota dynamiikkaan tai nyanssieroihin. Nykyään taas haluan pitää tarkkuutta, groovea, varmuutta ja virheetöntä soittoa ikään kuin omana tavaramerkkinäni ja keikan aikana omana ykkösprioriteettinani. Siinä kai se suurin ero. Toki eroja on paljon myös soittotyylissä, tempoissa ja kaikessa osaamisessa. Jotain kuitenkin oppinut tuossa 15 vuoden aikana.

V: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
VS: Jos en soittaisi rumpuja niin olisin luultavasti örisevä basisti. Kumpaakaan en tosin osaa.

V: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi?
VS: Kai siinä on kuitenkin oltava loppupeleissä se palava halu tulla hyväksi rumpaliksi. Jos se on se asia missä haluat olla hyvä ja mistä halut saada tunnustusta, niin olet oikeilla jäljillä. Tietysti soitannolliset seikat ratkaisevat mutta asenne näyttää tietä. Täytyy osata olla itsekriittinen ja ammentaa sitä omaa osaamistaan ja omaa tyyliään kaikista mahdollisista lähteistä. Toki pitää ymmärtää ottaa kritiikkiä ja neuvoja vastaan ja myös pyytää niitä. Täytyy myös osata olla iloinen onnistumisista ja hyvästä palautteesta koska ne antavat hulluna buustia treenata ja yrittää lisää, sekä lisäävät itseluottamusta.

V: Tarvitaanko siihen koulun käyntiä?
VS: Ei siihen kouluja vaadita. Gene Hoglan on hyvä esimerkki. Mutta jos kouluihin on mahdollisuus niin totta kai se kannattaa käyttää. Olisin itse varmasti ottanut tunteja tai opiskellut jos siihen olisi ollut mahdollisuus.

V: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
VS: Kaikille lukijoille: Kärsivällisyyttä ja kurinalaisuutta treenaamiseen. Älkää vain hutkiko ja hakatko niitä rumpuja vaan miettikää kokoajan mitä teette. Miettikää jokaista iskua ja käyttäkää päätänne. Miettikää soittamista myös silloin kun ette tee sitä. Jos mietit jonkun kompin tai fillin jo illalla sängyssä valmiiksi, niin se on jo puoliksi tehty kun pääset rumpujen äärelle. Muistakaa myös nauttia soittamisesta. Jos ei huvita niin silloin ei kannata soittaa.

V=VictimOfADown
VS=Ville S


8.2.2008 Heikki Saari
 Ylös 

Heikki Saari N1kkin haastattelu Northerin rumpuvirtuoosi Heikistä.

N: Kertoisitko hiukan itsestäsi?
H: Jau, päivää vaan! Oon 23 vuotias komppiapina Suomen Helsingistä ja vaikutan pääosin Norther –merkkisessä porskuttelumetalli –orkesterissa. Tuon lisäks sitten oon tuossa viimeaikoina ottanu pari muutakin proggista messiin, eli soittelen Tuoni –nimisessä yhtyeessä keikoilla. Noiden lisäks aikaa jää (melkein) vielä kolmannelle yhtyeelle- Force Majeure, jonka kans oon naputellut muutaman vedon tuossa kevään/kesän aikana. Norther siis kuitenkin ainoa yhtye noista, jonka kanssa oon tähän mennessä levyttänyt studiossa (No Way Back –ep 2/2007). Ennen näitä yhtyeitä vaikutin muunmuassa Virtuocity – nimisessä projektissa Northern Twilight Symphony -merkkisen levyn verran, sekä Virtuocityn jäämistöistä kootussa Atheme One:ssa, jonka kanssa ääniteltiin promo pläjäys tuossa about vuosi sitten.

N: Milloin aloitit rumpujen soiton? Mitkä seikat siihen vaikuttivat?
H: Aika vaikea kysymys.. Oikeaa vastausta mä en tiedä itsekään. Sanotaan nyt vaikka niin, että mutsi joskus näytti kuvaa, jossa hakkaan joskus 2 vuotiaana ilkosillani olohuonessa lattiatomaria. :) Ihan kakarasta asti oon siis soitellut. Eniten tuohon vaikutti tietysti se, että faija oli/on rumpali. Oli siis aika varmaa, että mustakin tulee isompana jollain tavalla musiikin kanssa tekemisissä oleva hemmo. Vakavemmaksi soittelu kuitenkin ajautui vasta tuossa joskus 10-12 vuoden iässä, ku kaiken Aerosmithin, Livin’ Colourin ja Toton jamittelun jälkeen löysin ekan kerran tieni yhtyeeseen (joka btw myöhemmin ristittiin nimellä Pakoputki). :) Rumpujen soiton aloittamiseksi voisi kai laskea siis about 8-10 vuoden iän, jolloin touhu alkoi olla aktiivisempaa. Suuremmilta osin asiaan vaikutti tietysti se, että faija soittaa ja kotona oli aina rummut.

N: Miten reenaat soittoasi nykyään? Miten reenasit ennen?
H: Nykyään tulee treenattua aika harvakseen, ikävä kyllä. Kaikelta päivätyön ja perheen kiireiltä ei aikaa aina välttämättä kamalasti jää, jolloin asioita joutuu priorisoida uudestaan. Pyrin kuitenkin treenaamaan ainakin kolme kertaa viikossa setillä, sekä noiden lisäksi himassa näpytellä pädiä aina, kun intoa riittää. :) Viime aikoina on ollut hurjasti kaikennäköistä kiirettä, että varsinainen harjoittelu on jäänyt osittan sivuun. Onneksi Loka-Marraskuun aikana tehdyllä Euroopan rundilla oli hieman luppoaikaa, siellä tulikin pädiä näpyteltyä lämmittelyn ohessa about 30-60min joka päivä. Enimmäkseen treenattua tulee tietysti tekniikkaa. Yritän saada siirrettyä tuota itse lyömistä enemmän näppeihin, ku oon ollu aina ns. ”rannemiehiä”.. ;) Vasurin lyöntitekniikka on siis vähän mitä on. Metronomin kanssa treenaan myös aina. Kaikki keikat ja bänditreenit soitan myös klikin kanssa. Tuoni:ssa soitan vieläpä taustanauhojen / metronomin kanssa ja biiseissä saattaa tempo muuttua jopa 20-30 bpm haarukalla, joten tarkkuutta vaatii. Setillä soittaessa pyrin myös harjoittamaan mahdollisimman paljon motoriikkaa, koska kaikki vasemmalla kädellä liidattavat jutut tuntuu tietysti oikeakätiselle rumpalille jokseenkin oudoilta. :) Motoriikka onkin mulle henkilökohtaisesti muita teknisiä osa-alueita tärkeämpi.

N: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
H: On muuttunut, tietysti paljonkin. Metallia mä olen soittanut vasta jostain vuodesta 2003 ja sitä ennen ihan pelkästään pop/soul/funk/rock osastoa pikkusetillä, joten onhan se soittotyyli muuttunut. :) Nykyisin tulee pakostakin mietittyä enemmän teknistä puolta, kuin aikasemmin.. Rokatessa kun ei hirveästi tule, kuin... rokattua. :) Oon myös enemmän fiilispuolta alkanut ajatella soitossa ja siitä onki tullut tärkein asia soitosta puhuttaessa. Mitäpä sitä tahkoamaan, jos ei ole mukavaa? :)

N: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
H: Jaa-a.. Mä oon aina halunnu soittaa kitaraa, se on jotenki siisti soitin.. Musalukio aikoina otinkin joskus kitaratunteja, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään, kun on tällanen poropeukalo kämmäri muutenkin. :) Intoa tietysti ois ollut, mutta lopulta myös tajusin, että parempi ehkä treenata ensin edes rumpujen soitto kohdalleen. Keskityin ja keskityn edelleen mielummin yhden instrumentin hallitsemiseen edes kohtuullisesti, ennenkuin alan räveltämään muita. Jos NYT täytyisi valita, niin varmaan bassoa soittaisin sitten rumpujen sijasta.

N: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi? Tarvitaanko siihen koulun käyntiä?
H: Oho, aika paha.. Mun mielestä hyvä rumpali on sellainen, joka hallitsee oman genrensä hyvin. Mun mielestä on siis ihan turhaa lässytystä, jos esim mulle tulee joku täyspäiväinen turvemuusikko sanomaan, että ”joo-o, no mutta soitappa kesäillan valssi samalla tatsilla!” niin sanonpa, että enpäs soitakkaan. Mitäs hittoa, minkä takia rumpalin pitäis pystyä hallitsemaan vaikkapa tsääs, metalli, turve ja trance osastot tuosta vaan? Mikäs siinä, jos itse diggaa kaikista noista osa-alueista, niin tietysti voi treenata ja ottaa haltuun, mikäs siinä. Mutta entäpäs jos ei napostele? Mun mielestä kuitenkin hyvä rumpali on sellanen, joka soittaa hyvin oman osa-alueensa, sen mitä haluaa soittaa. Puhutaan siis musiikin soitosta, eikä lyömäsoittimen mätkimisestä. Mulle henkilökohtaisesti ei ole mitään väliä sillä, kuinka nopeasti pystyt vetää vuorolyöntejä lattiatomariin tai montako kertaa oot soittanu Syncopationin läpi, jos bändin kanssa soitto on vähän niin ja näin, tai vaihtoehtoisesti pelkkää itsensä esille tuomista. Instrumentin soitossa on mun mielestä kyse siitä, että sillä tuotetaan yhdessä muiden instrumenttien kanssa musiikkia, eikä sooloilla. Lue: tyylitaju ja fiilis, se että nauttii siitä mitä tekee.
En sulkisi pois sitä, etteikö koulun käynti asiaa parantaisi (esim. Teoriat; aika-arvot, notaatio jnejne on todella tärkeitä asioita). On kuitenkin olemassa luvattoman paljon muusikoita, jotka eivät ole päivääkään omaa instrumenttia opiskelleet, mutta silti elättävät itsensä täysipäiväisenä muusikkona. Niin että miksi? – otaksuisin, että soittavat musiikkia, eivätkä omaa instrumenttiaan. :)

N: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
H: No hitto.. Vetäkää täysiä, fiilistelkää ja olkaa oma ittenne! Niin ja muistakaa ostaa rumpuja! ;)

N: Motto?
H: Täysiä ku vetää, ni pärjää!

N=N1kki
H=Heikki


14.12.2007 Rainer Tuomikanto
 Ylös 

Rainer Tuomikanto Tässäpä toimittajamme N1kkin haastattelu tekniikkakaahari Raikusta.

N: Kertoisitko hiukan itsestäsi?
R: Nimeni on Rainer Tuomikanto, tuttavallisemmin Raikku... ikääkin on jo 26 vuotta. Olen soittanunt bändeissä, kuten: Causemos (R.I.P.), Officer Down ja Dead Shape Figure. Nykyisin hoidan myös työni sessiomuusikkona, rumpuopettajana ja rumputeknikkona. Jo nuoresta klopista lähtien mua on kiinnostanut raskas musiikki, aluksi hard rock/grunge, sittemmin pääosin metalli ja ennenkaikkea kaikenlainen erikoinen rumpujensoitossa. Aika nopeasti sitten lähdin kehittelemään kaikenmaailman ihme kikkoja, "poppakonsteja" ja "taikatemppuja", mitä ei ollut vielä vastaan tullut. Samalla lähdin yhdistelemään erilaisia tyylejä, kuten groovea, raskautta, nopeutta, ostinatoa, jazzia, lattarirytmejä, progressiivisuutta, polyrytmiikkaa ym. aina pyrkien tarkkuuteen. Olen opiskellut n. 14 vuotta lukuisissa eri paikoissa, kuten: Soitin Mirschissä Matti Oilingin kanssa, Musiikkikoulu Taukossa Tero Seppäsen kanssa ja Pop/Jazz-konservatoriossa mm. Timo Roiko-Jokelan ja Miri Miettisen kanssa. Suurimpia esikuvia oman faijan lisäksi on: Anssi Nykänen, Bobby Jarzombek, Buddy Rich, Dave Grohl, Dave Weckl, Dennis Chambers, Derek Roddy, Dirk Verbeuren, Fyfe Ewing, Gene Hoglan, George Kollias, John Longstreth, Johnny Rabb, Jojo Mayer, Kai Hahto, Keith Carlock, Lars Ulrich, Mike Mangini, Mike Portnoy, Morgan Ågren, Paul Bostaph, Richard Christy, Sami Kuoppamäki, Scott Travis, Sean Reinert, Terry Bozzio, Tomas Haake, Vinnie Colaiuta, Vinnie Paul ja Virgil Donati.

N: Milloin aloitit rumpujen soiton? Mitkä seikat siihen vaikuttivat?
R: Aloitin soittamisen vuonna '91 kymmenen vanhana eli oon soittanu vähän reilu 16 vuotta tähän päivään mennessä. Itseasiassa minä ja mun silloinen koulukaveri oltiin armottomia Terminator ja Guns 'n' Roses -faneja, niin kaveri tapasi nakutella pulpetinkulmaan 'You Coul Be Mine' -biisin rumpuintroa, josta munkin innostus sitten lähti. Asian vahvisti vielä tieto, että mun oma faijakin on nuoruudessaan paukuttanut kannuja; portit oli auki niin sanotusti!

N: Miten reenaat soittoasi nykyään? Miten reenasit ennen?
R: Nykyään pyrin syventymään paljon yksityiskohtiin ja pikkujippoihin, ennen treenasin lähinnä soittamalla musiikin mukana sähkörummuilla... mitä teen kyllä vieläki, mutta ilman sähkörumpuja. Aika paljon tulee hiottua tekniikkaa entistä ehompaan kuosiin ja kehittelen samalla lisää maagisia "poppakonsteja"; tykkään aiheuttaa hämäännystä esim. soittamalla levylle kompin, joka kuulostaa mahdottomalta! x)

N: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
R: On varmasti paljonkin, esim. tänäpäivänä ns. hutilointi on vähentynyt runsaasti, vaikkakin edelleen tykkää soittaa "äärirajoilla". Nykysin olen myös entistä enemmän tehostanut dynamiikan käyttöä soitossa. Tekniikkakin on kehittynyt huomattavasti, sovellan energiaa säästävää ja voimaa/nopeutta korostavaa tekniikkaa käsillä ja jaloilla.

N: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
R: Jos perkussioita ei lasketa mukaan niin aika varmasti laulaisin, se on ollut toinen (joskaan ei niin vahva) intohimoni. Aikoinaan tuli laulettua ihan bändissäkin, jopa yhen keikan ja muutamien treenien ajan. Niin ja olihan meillä kaverin kanssa myöhemmin eräänlainen stoner rumpu/basso-duo, jossa soitin ja lauloin Remusti. ;)

N: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi? Tarvitaanko siihen koulun käyntiä?
R: Hyväksi rumpaliksi tullaan siten, että halutaan olla hyvä rumpali ja että on rytmitajua. Lisäksi on hyvä olla tervettä intohimoa asiaa kohtaan, kuten myös esikuvia/innoittajia ja päämääriä. Koulutusta se ei välttämättä vaadi, siitä ei kuitenkaan ole haittaa... kunhan on mielenkiintoa ja puhtia treenaa ja kehittää itteensä. Kuuntele paljon erilaista musiikkia ja katso paljon erilaisia rumpuvideoita. Hyvä tekniikka vie jo pitkälle! Harjoittele joka päivä ainakin vähän ja mielellään metronomin kanssa; aluksi hitaasti ja vasta sitten voi nostaa tempoa. Ensimmäinen opettajani Matti Oiling sanoi aikoinaan, että vaikeaa harjoitusta ei ole syytä jättää kesken. Kaikki tuo ja ripaus tervettä itsekritiikkiä, niin kyllä se siitä! :)

N: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
R: Antakaa nahan paukkua! Tutustukaa Causemos ja Dead Shape Figure -bändien viimeisimpiin tuotoksiin! Ja tervetuloa myös rumputunneille, yhteystiedot ja infot osoitteesta www.myspace.com/raikku! CHEERS! \,,/

N: Motto?
R: "Be the change you want to see in the world."

N=N1kki
R=Raikku


19.11.2007 Olli-Matti Wahlström
 Ylös 

Olli-Matti Toimittajamme N1kki onnistui tässä jokinen aika sitten haastattelmaan mm. 51koodia ja Kumikameli yhtyeen rumpalia Olli-Mattia.

N: Kertoisitko hiukan itsestäsi?
O: Nimi on Olli-Matti Wahlström. Olen kohta vissiin 26 vuotias pohjois-karjalan kasvatti ja nykyään asustelen Helsingissä. Soittelen 51koodia ja Kumikameli-orkestereissa rumpuja.

N: Milloin aloitit rumpujen soiton? Mitkä seikat siihen vaikuttivat?
O: Aloitin rumpujen soiton ala-asteen kolmannella luokalla. Ikää taisi olla 8 tai 9 vuotta. Porukat pakotti miut musiikkiluokalle ja tuollanen aivoton hakkaaminen oli ainut mikä miuta kiinnosti siinä vaiheessa. Toki siinä vaiheessa vaikutti jo musiikilliset seikatkin. Eli musiikin kuuntelu oli pirun mukavaa jo silloin.

N: Miten reenaat soittoasi nykyään? Miten reenasit ennen?
O: Treenaan aika harvoin nykyään. Lähinnä se treenausvaihe on yleensä ennen levysessiota tai kiertuetta. Ennen, kun oli aikaa tuli treenattua 6-8 tuntia päivässä parhaillaan. Nuottien kanssa en ole koskaan ollut sujut, vaikka tuli vietettyä armeija-aika sotilassoittokunnassa kontiolahdella. Treenaan aina yleensä levyjen kanssa. Eli musaa luureihin ja sitten anti mennä vain. En todellakaan treenaa mitään tekniikkajuttuja. Ne ei ole koskaan kiinnostanut. Nykyään on tärkeää saada hyvä fiilis soittoon ja treenauksen kautta sitä vähän ajan jälkeen on aina sinut omien rumpujensa kanssa. 51koodia-orkesterilla on myös taustanauhat live-tilanteessa, joten tulee myös treenattua niiden kanssa aina kun kerkeää.

N: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
O: Alkujaan mie tykkäsin soittaa ihan minimaalisella setillä. Pienet rummut ja niitä piti olla vähän ja samoin oli symbaalien kanssa. Taisipa olla 18" bassari setissä ja ihan pari symbaalia. Nykyään tilanne on aika päinvastainen. Eli olen juuri hankkimassa 24" bassarilla ja isoilla 14", 16", 18" tomeilla varustettua rumpusettiä ja symbaaleitakin on hiukan enemmän. Kiiressä kun keikoilla sohii menemään niin aina sitten varmasti osuu johonkin, huitoipa mihin ilman suuntaan tahansa.

N: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
O: Soittelen aika paljon myös kitaraa, mutta aina olen halunnut olla basisti

N: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi? Tarvitaanko siihen koulun käyntiä?
O: Ei välttämättä. Miun mielestä kova treenaaminen ja itseopiskelu on kaikista paras tie hyväksi rumpaliksi. Siinä löytää parhaiten oman tyylinsä. Ja mikä sitten onkaan hyvän rumpalin määrite? Maailma on pullollaan teknisesti pirun lahjakkaita rumpaleita, joilla ei kuitenkaan ole taitoa soittaa bändin kanssa. Ja sitten on näitä miun laisia suhareita, jotka kyllä soittaa bändin kanssa mutta ei ole tyyliin hajuakaan että miten päin nuotteja kassellaan.

N: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
O: Älkää liikaa tuhlatko aikaa turhalle hieromiselle ja tekniselle höpöhöpölle. Rokkimeiningillä, silmät kii ja täysillä!!

N: Motto?
O: Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Ei ainakaan sitten tule odotettua liikoja miltään suunnalta ja jalat pysyy tiukasti maan pinnalla.

N=N1kki
O=Olli-Matti


12.4.2006 Teppo Velin
 Ylös 

kake Toimitus onnistui häiritsemään kakea stam1na kiireiltä ja sai mieheltä fuusioidun metallilta ja jazzilta maistuvan haastattelun.
http://www.stam1na.com/


R: Kertoisitko hiukan itsestäsi?
T: Olen Teppo Velin ja putkahdin mailmaan vuonna -80 Lappeenrannassa. Nykyisin asun Lemillä etelä-karjalassa luonnon välittömässä läheisyydessä. Soitan stam1na orkesterissa rumpuja.

R: Milloin aloitit rumpujen soiton? Mitkä seikat siihen vaikuttivat?
T: Ensi kertaa oikeesti rupesin soittaa rumpuja -91 jolloin olin neljännellä luokalla. Kouluu tuli silloin kannut ja iskin välittömästi kiinni. Muistan opettajan laatineen soittolistan johon jokainen sai laittaa nimen kunkin haluamansa päivän ja välitunnin kohdalle. Meillä siis sai soittaa välitunnilla rumpuja, jos ei mitään muuta estettä siihen ollu. No minä siellä rustasin nimiä minne suinkin sain mahtumaan. Sittemmin pääsin musatunneilla komppaamaan, kun muut lauloi. Siitä se sitten lähti kunnolla eteenpäin. Kaikki varmaan johtuu jo siitäkin, että suvussa on taipumusta musiikilliseen suuntaan. Sukuvikaa on havaittavissa menneessä ajassa sekä tässä hetkessä. Tuli sitä penskana hajotettua äidin kattiloita enemmän kuin pari kappaletta. Rummut instrumenttina on aina kiinnostaneet ja jotenkin minulle luontevaa soitin.

R: Miten reenaat soittoasi nykyään? Miten reenasit ennen?
T: Siilon nuorempana sitä tuli apinoitua muita rumpaleita yrittämällä soittaa levyjen mukana. Tietysti myös soittamalla kaikenlaista mitä päähän putkahti. Nykyäänkin soittelen levyjen mukana ja olen tehnyt myös siten, että kuuntelen radiosta tulevia kappaleita ja jammailen niiden mukana. Ikinä ei tiedä mitä sieltä tulee ja välillä saa tunninkin aikana laajan kategorian soitettua läpi. Omistan myös levyjä joilla ei ole lyömäsoittimia ollenkaan. Niitten kanssa soitton erittäin mukavaa myös. Erinlaisia tekniikka harjoituksia tulee tehtyä myös, mutta siihen ryhtyminen on minulle aina vaikeeta. Ilmeisesti se on liian tylsää. Silti se on hyvää ja tärkeetä reeniä. Parasta reeniä on minulle se kun käyn erään kitaristiystävän kanssa soittelemassa improvisaatio pohjalta jazz ja fuusio henkisiä seikkailuja. Siinä pääsee toteuttamaan itseään juuri siten miten sinä hetkenä haluaa. Se on hyvää tasapainoa hevisoitolle jota tulee tietysti eniten soitettu. Olen käynnyt hakemassa oppi myös Kai Hahdolta.

R: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
T: Kyllä on. Olen vasta viimevuosien aikana ruvennut kiinnittämään huomiota soitto tekniikkaan ja soitto asentoon. Hahdolta sain erittäin hyviä neuvoja molempiin asioihin. Opittujen asioiden myötä soitosta on tullut tarkempaa ja helpompaa. Tyylini on muuttunut sen myötä enemmän kurinalaisemmaksi. En missään nimessä ole jättänyt huumoria ja pelleilyä soitosta pois. Soittamisen pitää olla hauskaa ja sen pitää näkyä.

R: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
T: Ehkä bassoa tai sit en mitää jos ei rumpuja vois soittaa.

R: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi? Tarvitaanko siihen koulun käyntiä?
T: Kyllä täytyy olla luonnostaan rytmitajua. Sitän kun on vaikea yrittää oppia jos ei yhtään ole homma hallussa. Jos on lahjakas kaveri ni sitä saavuttaa tietyn tason helpommalla, kuin vähemmän lahjakas. Eli reenaamisella on merkitystä. Ja jokainen tietysti asettaa itselleen omat tavotteet ja unelmansa. Toisille riittää vähempi. Ei koulunkäynnistäkään haittaa ole.

R: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
T: Kannattaa asettaa omalle soitolle jokin tavoite.

R: Motto?
Pidä soittaminen mielenkiintoisena ja hauskana.

R=Rumpu
T=Teppo


21.3.2006 Kita
 Ylös 

Kita Rumpalit ovat rumia, koska ne soittavat aina lavan takana piilossa.
Tuo väite tuskin lienee totta, mutta tämä rumpali on ainakin ruma.
Rumpu.Netin toimitus uskalsi kuitenkin lähestyä Kitaa ja hirviön sisältä paljastui samalla myös laulaja!
http://www.lordi.org/, http://www.monsterdiscohell.com


R: Kertoisitko hiukan itsestäsi.
K: Olen Lordin rumpali Kita. Soittanut Lordissa vuodesta 2000, eli alusta asti mukana.

R: Milloin aloiti rumpujen soiton. Mitkä seikat siihen vaikuttivat.
K: Rumpujen soiton aloitin 14 vuotiaana Karkkilan musakoulussa. Opettajina olivat Hande Lemola ja Seppo Myllymäki. Väliin mahtui 6-7 vuotta, milloin en soittanut rumpuja ollenkaan. 90-luvun lopussa tartuin taas kapuloihin, hieman ennen Lordiin liittymistä. Soitin skidinä hieman kitaraa, mutta kokeiltuani naapurinpojan rumpuja, halusin itsekin patterin taakse.

R: Miten reenaat soittoasi nykyään? Miten reenasit ennen?
K: Olen aika laiska treenaamaan. Tietysti bänditreeneissä tulee soitettua, mutta Lordikin treenaa hyvin kausiluonteisesti. Yleensä pidän parin viikon tehotreenit ennen jokaista levytystä ja kiertuetta.

R: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
K: Vuosien myötä tekniikka on tietysti kehittynyt parempaan suuntaan. Mulla on aika aggressiivinen ote (johtuen pitkälti imagosta), joten vuosien saatossa on pitänyt kehittää kovaa soittoa siten, että jaksaa vetää koko setin.
Ainahan sitä muutenkin oppii uusia juttuja jokaisesta levytys sessiosta. Tuplabassareita en osannut soittaa ollenkaan vielä 5 vuotta sitten. Nyt jo vähän.

R: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
K: Noh. Minähän olenkin oikeasti laulaja ja biisintekijä. Biisit teen kitaralla. Olen ns. entinen rumpali, joka soittaa taas. Minähän laulan 99% kaikista Lordin taustalauluista ja olen myös laulanut Apulannan, Peer Guntin, Crazy worldin ja Järjestyshäiriön levyillä. On itseasiassa hieno esiintyä Twist Twist Erkinharjun ja Anssi Nykäsen kanssa samoilla levyillä. Siinä on Suomen rumpaleiden aatelia.

R: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi? Tarvitaanko siihen koulun käyntiä?
K: Lahjakkuutta ja paljon treeniä. Älli on myös hyväksi. Eli miettii mitä treenaa ja miten. Ei siinä välttämättä tarvitse koulunkäyntiä, mutta kyllähän se helpottaa. Esim. itselle nuotinluvusta on ollut paljon hyötyä. Ja on myös hyvä osata laulaa esim. fillit. Silloin ne osaa soittaakin.

R: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
K: Älkää antako periksi, vaan pitäkää unelmistanne kiinni. Minä olen siitä oiva esimerkki. Kymmenen vuotta hakkasin päätä seinään ja lopulta se seinä murtui (heh)

R: Motto?
K: ROCK ON!

R=Rumpu
K=Kita


18.1.2006 Mika Kallio
 Ylös 

Mika Kallio Juu toimitus ei ole eksynyt ratamoottoripyöräilyn pariin, vaan kyseessä on yksi Suomen kysytyimmistä ja työllistetyimmistä jazz-rumpaleista. Mikan saavutuksiin kuuluu mm. toinen sija Monacon 'Jazz Soloist Competition' kilpailussa vuodelta 1999.

R: Kertoisitko hiukan itsestäsi.
M: Synnyin v. 1974 Kuopiossa, missä myös asuin elämäni ensimmäiset 19 vuotta. Lukion jälkeen muutin Joensuuhun ja sitten -96 syksyllä Helsinkiin, jolloin aloitin opintoni Sibelius-Akatemian jazzosastolla. Valmistuin jazzmusiikin maisteriksi vuonna 2002. Nykyään asun perheeni kera Kuusankoskella, pienen kylän laidalla. Luonnon rauhaa.. Halusin Helsinkiin muuttaessani keskittyä pelkästään jazzmusiikin soittamiseen ja sillä tiellä olen vieläkin. Bändejä mm. Samuli Mikkonen trio, Gnomus, Gourmet, Ahava, Karikko, Pekka Pohjola, Sakari Kukon virsibändi ja silloin tällöin Umo Jazz Orchestra. Opetan tällä hetkellä Sibelius-Akatemiassa ja Stadiassa. Kallio Slaaki on tuorein projektini. Se on improvisoiva rumputrio (Jaska Lukkarinen, Mikko Hassinen ja mä) jolle juuri kirjoitan materiaalia.

R: Milloin aloiti rumpujen soiton. Mitkä seikat siihen vaikuttivat.
M: Tajusin jo hyvin nuorena haluavani rumpaliksi. Siihen vaikutti enoni Roope Koistinen. En kylläkään tehnyt asialle juuri mitään kunnes sain ensimmäiset rumpuni 15-vuotiaana. Muistan vielä miten tajuntaa laajentava kokemus oli saada enolta kassillinen jazzlevyjä lainaa ja kuunnella ensimmäistä kertaa Mahavishnua...... Hyvä Roope! Ensimmäiset oikeat soittotunnit alkoivat 18-vuotiaana. Joensuussa ollessani systemaattinen treenaaminen alkoi kiinnostamaan ja siihen oli ensimmäistä kertaa kunnon mahdollisuus, kun lukio oli ohi. Pidin silloin funk- ja fuusiomusasta (Return To Forever, Mahavishnu, Weather Report) ja ns. akustinen jazz alkoi kiinnostamaan vasta armeijasta päästyäni -95 kun pääsin T. Salesvuon "kouluun". Hän selitti selvästi millä tasolla taidon ja tiedon on oltava ja että miten ylipäänsä kehitytään soittajana. Hän myös lykkäsi kouraan oikeita levyjä. Seuraava suuri askel oli päästä Jukkis Uotilan ohjaukseen. Hänen avullaan opin jazzmusasta paljon ja mikä tärkeintä sain vapaat kädet suuntautua soittajana miten halusin. Myös 45 minuuttia John Rileyn kanssa oli muuttava soittoani ikuisiksi ajoiksi.

R: Miten reenaat soittoasi nykyään? Miten reenasit ennen?
M: Nykyään keskityn pelkästään soiton ja mielen vapauttamiseen. En käytä mitään kirjoja, pelkästään levyjä. Kyky koordinoida soittoa omin keinoin on tärkeää. Improvisoin paljon yksin ja yritän näin löytää itselleni uusia väyliä luovaan itsensä toteuttamiseen. Sitten teen selkeitä "kylmiä" harjoitteita kuten rudimentit, symbaalikäden vahvistus, nopeat tempot ym.. jotta raajat pysyisivät ajan tasalla. Ja kaiken tämän yritän tehdä hiiren hiljaa!
Ennen tuli harjoiteltua enemmän mekaanisesti ja teknisyydellä oli iso rooli. Olen aina pitänyt tekniikan treenaamisesta ja jaksoin kaiket päivät soittaa paria rudimenttia tai jotain vastaavaa. Harjoitteluni oli myös ennen paljon laaja-alaisempaa. Brasilia ja funk olivat jazzmusiikin ohella treenin alla mutta se puoli on jo kuihtunut pois vuosia sitten.Transkriptioiden tekeminen ja niiden opettelu oli myös lähellä sydäntä.
Tärkeimmät kirjat: John S. Prattin ja Les Parksin snarekirjallisuus, Ted Reed sovelluksineen ja John Rileyn Art of Bop Drumming.

R: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
M: Uskon muuttuneeni soittajana jonkun verran koska ainakin musiikkimakuni on tehnyt jossain vaiheessa täyskäännöksen. Hardbop, moderni 60-luvun jazz ja ECM veivät ennen kaiken huomioni mutta viime vuodet olen kiinnostunut enemmän avantgarde- ja free jazzista. En ole enää kovin kaikkiruokainen musiikin suhteen mikä tottakai vaikuttaa soittooni. Myös soittokollegani ovat vaikuttaneet soittooni ja vahvistaneet käsitystäni siitä, miten haluan rumpuja soittaa.

R: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
M: En mitään. Olisin todennäköisesti kilpa-autoilija.

R: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi? Tarvitaanko siihen koulun käyntiä?
M: Koulu ei tee soittajasta hyvää tai huonoa. Kaikki on kiinni omasta asenteesta ja intohimosta. On paljon koulutettuja muusikoita täynnä tietoa mutta soittotaito ei ole läheskään tietomäärän tasolla. Myös väite siitä, että musiikinopiskelu ja liiat säännöt tappavat luovuuden ja että koulut vie soitosta fiilistä, on mielestäni täyttä roskaa. Tieto on aina valttia ja se parantaa ja nopeuttaa kehittymistä. Aina voi käydä yksityisesti soittotunneilla mutta opiskelu mahdollistaa muidenkin musiikkiin liittyvien aineiden oppimisen ja mikä tärkeintä, tutustuu uusiin muusikoihin. Yhden tutun bändin sijaan saattaakin kohta soittaa viidessä eri tyylisessä yhtyeessä uusien muusikoiden kera. Se on kehittävää se! Kannattaa asettaa itselleen selkeät tavoitteet ja olla ahkera.

R: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
M: Hyvää Uutta Vuotta!

R: Motto?
M: Ei ole.

R=Rumpu
M=Mika


30.11.2005 Rami Eskelinen
 Ylös 

Rami EskelinenRumpu.Netin toimitus tavoitti Ramin lentokoneesta matkalla Sarajevosta kotiin. Erja Lyytisen Blues Bändi viihdytti muutamana iltana YK-rauhanturvajoukkoja Tuzlassa Bosniassa.
Tsekkaa myös Trio Töykeät.


R: Kertoisitko hiukan itsestäsi?
E: Eli, synnyin v.1967 elokuussa Helsingissä, missä olen siitä lähtien, ulkomaanopintoja lukuunottamatta, asunut. Lasken itseni perusduunariksi muusiikin saralla. Olen freelancer-rumpali mutta soitan myös, ainakin toistaiseksi, vakibändeissä esim. Trio Töykeät, Espoo Big Band, Jukka Gustavson Organ Fusion Band, Laura Sippola & Tuki. Tuurailen silloin tällöin mm. Maaritin ja Sami Hurmerinnan bändissa. Opetan myös musiikkiopisto Ebelissa Espoossa ja ikävä kyllä, olen alkanut myös säveltää biisejä.

R: Milloin aloiti rumpujen soiton? Mitkä seikat siihen vaikuttivat?
E: Aloitin musiikkiin ja rumpujensoittoon tutustumisen muusikkoisäni kautta. Faijan muusikkoystävät hengailivat meillä aika usein ja Tapani (Nappi) Ikonen lykkäsi kapulat kouraan ja antoi vielä kasetteja kuunneltavaksi. Siinä sitten diggailin ihan kybälla Chick Coreaa, Brecker Brothersseja, Billy Cobhamia sekä Finn Hitsejä yms. ja yritin soitella pahvilaatikoilla mukana. Siitä lähtien olen halunnut olla rumpali. Myöhemmin mukaan astui musiikkiluokka Ogelissa ja musaopisto ja musaleirit siellä ja opinnot Kauko Saaren ja Upi Sorvalin kanssa. Ekat bändit olivat koulubändejä ja Ogeli Junior Big Band seka Tommi Laukkasen (nyk. Paju) Juhla Yhtye. Lukiokesät mm. Tapani Kansan, Meiju Suvaksen, Markku Aron bändeissa. Lukion jälkeen Sibelius Akatemian Jazzlinja Jukkis Uotilan ja Jartsa Karvosen kanssa seka 3 v:n opinnot Manhattan School of Music:ssa New Yorkissa -90-93 John Rileyn opissa. Otin myös tunteja säännöllisesti Frankie Malaben ja Jimmy Delgadon kanssa Boys Harborissa, sekä yksittäistunteja eri artisteilta.

R: Miten reenaat soittoasi nykyään? Miten reenasit ennen?
E: Pakko myöntää että treenaaminen on ainakin tänä syksynä rundien takia jäänyt vähemmälle verrattuna esim. New Yorkin "hulluihin vuosiin" mutta ihan peruskamaa: Charley Wilcoxonin Rudimenttikirjat ovat kuluneet käytössa ja soittelen levyjen kanssa sekä sekvensseriohjelman tai rytmikoneen kanssa. Aikaisemmin on tullut koluttua mm. Jim Chapinia, Gary Chaffeeta, Reediä eri systeemeillä yms. rumpukirjallisuutta. Olen tehnyt rumputranscriptioita sooloista mistä olen diggaillut, treenailen niitä vieläkin silloin tälloin muistin virkistämiseksi ja ihan vaan beatia ja shufflea metronomin kanssa eri tempoissa - pitkään.

R: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
E: Täytyy ainakin toivoa että soittotyylini on muuttunut. Aluksi sitä tietysti kuulostaa esikuviltaan kun yrittää matkia ja kopioida muiden tekemisia, mutta mielestani se kuuluu normaaliin kehityskaareen. Siinä prosessissa otetaan matkimalla haltuun "sanastoa" ja pikkuhiljaa jonkinlainen suodatin kehittyy ja "sanastosta" voi muodostaa uusia "sanoja ja lauseita" ja soittaja alkaakin kuulostamaan itseltään.

R: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
E: On vaikea kuvitella soittavani muuta instrumenttia ainakaan ammatikseni, kylla nämä rummut on mun juttu.

R: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi? Tarvitaanko siihen koulun käyntiä?
E: Jos koet, ja myös muut ihmiset kokevat, etta olet musikaalinen ja jos rumpujensoitto todella kiinnostaa kovasti sekä olet valmis tekemään kovasti töitä homman eteen, niin asiat ovat aika hyvällä mallilla. Sellainen jonkinlainen sisäinen palo on löydyttävä. Perusasiat ensin kuntoon ja hakeutumalla sitten muiden musikaalisten ihmisten, ja mieluummin vielä pidemmällä olevien (parempien) muusikoiden seuraan, on se yleisin kuvio mistä lähdetään. Kuuntelemisentaidon oppiminen on ehkä soittajan tärkein seikka ja sen tajuaminen että tehdään yhdessä musaa. Tyylitaju ja rumpalilla tietysti hyvä taimi (time) ovat tärkeitä. Hyvä muusikkous on niin laaja käsite ja sisältää niin paljon muitakin esim. sosiaalisia juttuja: Olla ajoissa paikalla, ylläpitää hyvää henkeä, tulla eri ihmisten kanssa toimeen, vain muutamia perusasioita mainitakseni. Hyvä opettaja voi lyhentää pitkää, rankkaa ja yksinäistä taivalta merkittävästi. Musakouluissa saat opettajan, perusteet musiikinteoriaan, historiaan, eri musatyyleihin, ja bonuksena tutustut vielä samanhenkisiin ihmisiin - bändien perustaminen voi alkaa...Ja kaikki tämä meillä täällä Suomessa melkein ilmaiseksi, ainakin jos vertaa opiskeluhintoja esim. Amerikassa!

R: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
E: Rumpujensoitto on hieno homma sekä harrastus. Se ei katso ikää eikä sukupuolta, moni tunnettu rumpali onkin aloittanut vasta päälle 3-kymppisenäkin uransa, eli mullakin on vielä toivoa... Hyville soittajille on aina tilausta, nähdään keikoilla! Hyvä valinta!

R: Motto?
E: Syteen tai saveen hymyssa suin!

R=Rumpu
E=Rami


29.9.2005 Atte Palokangas
 Ylös 

Atte Palokangas Rumpu.Netin toimitus valitsee myös silloin tällöin jäsenistään mielenkiintoisia rumpaleita haastateltaviksi. Ensimmäinen Rumpu.Nettiläinen haastateltava on anzelmosm.

R: Kertoisitko hiukan itsestäsi?
A: Elikkäs oon tällanen -81 vuosimallinen kutale, Pohjois-Pohjanmaalta (?) Nivalasta lähtöisin josta Raahen kautta päädyin Hämeenlinnaan opiskelemaan. Soittelen vakinaisesti Agonizer-merkkisessä orkesterissa, jonka lisäksi roikun Tiina Sanila bandin keikkarumpalin pestissä. Ja jonkin verran satunnaisia studiosessioitakin on tullut tehtyä. Raahesta lähtiessä jäi taakse myös hieman raskaampaa metallia jauhanut orkesteri Sinity, jolta on tulossa demo ulos jolla on kuultavissa tuoreinta soitantaani tällä hetkellä.

R: Milloin aloiti rumpujen soiton? Mitkä seikat siihen vaikuttivat?
A: Soiton aloitin joskus 11-12 vuotiaana, kun äiti oli sitä mieltä, että "Sullahan vois poika olla rytmitajua meeppäs musiikkiopistoon". Olin vaan, että mikäpäs siinä. No sittenhän käytiin pääsykokeissa ja sitte jo kohta aloitettiin jo lyömäsoitinlinjalla Kalajokilaakson musiikkiopistossa Nivalan yksikössä. Kolme vuotta siellä viihdyin mutta, kun ei tällaisen rokkarin nuppiin jaksanu painua säveltapailut sun muut niin siinä sitten innostus lopahti. Ja muutenkin setti soitto kiinnosti enemmän, kuin patarummut ja marimbat yms. Ja ainakaan siihen aikaan ei ollut mahdollisuutta valita pop/jazz-linjaa, oli vain klassinen vaihtoehto. Musiikkiopisto tarjosi kyllä hyvän pohjan harrastuksen aloittamiselle kun kolme vuotta vetää melkeinpä pelkkää virppaa ja omalla ajalla treenaa vähän settiä välillä niin kyllä siinä vängelläkin jotain hyviä juttuja jää päähän. Jälkeenpäin lopettaminen on kyllä harmittanut mutta ainakin hyvä harrastus jäi.

R: Miten reenaat soittoasi nykyään? Miten reenasit ennen?
A: Nykään treenaaminen on vähän hankalaa, kun rummut on Pyhäsalmessa eli n. 371km Hämeenlinnasta Agonizerin treenikämpillä. Ja muutenkin olen vähän kausiluontoinen treenaaja, että välillä tulee soitettua monta tuntia päivässä ja välillä hädin tuskin paria tuntia viikossa. Täällä Hämeenlinnassa treenaaminen hoituu sähkörummuilla yleensä jonkin levyn mukana soitellen tai joskus peräti jotain oikeaakin treeniä tulee vedettyä mutta aika harvoin. Ei kai se treenaaminen siitä paljon ole muuttunut aikojen saatossa paitsi tuo levyjen mukana soittaminen tuli kuvioihin mukaan ihan hiljattain viimeisen vuoden aikana, kun tuntui ettei motivaatio riitä lähteä yksin treenikämpille hakkaan kannuja.

R: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
A: Tuskin se kovin hirveästi on muuttunut. Aina on lyöty niin lujasti, että korvatulppia tarvis bändin lisäksi myös yleisö ja virppamikin volanamiska pysynyt tiukasti kiinni miksauspöydässä. Ainoa näkyvä ero taitaa olla, että jossain vaiheessa pikkuhiljaa aloin pyrkimään entistä visuaalisempaan soittotyyliin. Tyhmää? No kyllä. Mutta onhan se hauskaa huitoa setin takana kuin pieni apina ja setti sellasessa asennossa ettei sillä kukaan toinen pysty soittamaan. :)

R: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
A: Tjaa-a tämä on paha. En osaa vieläkään soittaa mitään, kuin vähän rumpua. Varmaan olisin ollut Idolsin alkukarsinnassa määkimässä jotain Scorpionsin Wind of changesia ja nolaamassa itteäni muhkeilla laulutaidoillani.

R: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi? Tarvitaanko siihen koulun käyntiä?
A: Kyllä minä luulen, että kun treenaa tarpeeksi niin tulee hyväksi. Jotkut on tietenkin syntyjään lahjakkaita kavereita. Toiset tarvii vaan enemmän treeniä. Kyllähän kuten tuossa aikasemmin sanoin, että kun 3 vuotta musiikkiopistossa takoo pelkkää virppaa niin siinä jää perusasiat aika hyvin kaaliin, kuin jos esimerkiksi vertaa siihen, että ostaa ensimmäisen setin ja tuplapedaalit ja aloittaa soittamalla blast beattia 3 vuotta. Uskoisin että siinä virppaa nakutellessa oppii enemmän. Mutta voihan sitä pelkkää virppaa nakutella ilman koulun käyntiäkin. Kirjastot "on pullollaan" erilaisia pikkurumpuharjoituksia sisältäviä teoksia. Ei muuta kuin jauhamaan.

R: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
A: Ei kai siinä muuta, ältsin siistejä syksyjä ja lyökää kovaa ja tunteella.

R: Motto?
A: Visuaalisuus ennen kaikkea. ;)

R=Rumpu
A=Atte


15.8.2005 Tonmi Lillman
 Ylös 

Tuomas Peippo Toimituksemme onnistui tässä taannoin saamaan talteen yhden Suomen kovimman raskaansarjan rumpalin ajatuksia. Pidemmittä puheitta, kas tässä...

E: Kertoisitko hiukan itsestäsi?
T: Tonmi Lillman rumpali, basisti, miksaaja, tuottaja ja tietokonemusiikin väsääjä. Taustalla bändejä kuten mm. To/Die/For ja Sinergy. Tällä hetkellä soitan old-schoolthrash bändissä HateFrame jonka kanssa tehtiin debyytti albumi keväällä 2005 ja uutta levyä just äänitetään ja sitten mulla on soolo/hauskanpito projekti Kylähullut jossa väsätään punkkia Alexi Laihon ja Vesku Jokisen kanssa. Kylähullujen kanssa ollaan tehty ep ja täyspitkä ja jatkoa tulee jos on tullakseen.

E: Milloin aloiti rumpujen soiton? Mitkä seikat siihen vaikuttivat?
T: Ekat rummut mä sain kai joskus 9 vuotiaana mutta kai sen vois laskea vakavammin alkaneeks joskus 14 vuotiaana kun alotin keikkailun. Soittamisen alottaminen nyt oli aika selvä homma koska mun isä oli muusikko ja sillä oma musaliike ni soittimia oli ja on yhä koko aika ollu ympärillä. Jostaan kumman syystä ne rummut kuiteskin jäi sitte pääinstrumentiksi.

E: Miten reenaat soittoasi nykyään? Miten reenasit ennen?
T: Ennen tuli treenattua kovasti kun treenaili uusii juttuja bänditreenien yhteydessä ja tuli sitä okelin leirit käytyä ja Lundelin Putte oli opettajana mulla jonkuu kolmisen vuotta joskus alle parikymppisenä. Nykysin en treenaa rummuilla ollenkaan ja lähinnä jotaa 4 raajan tekniikka/polyrytmiikka härpättimiä joskus tulee naputeltua himassa ihan vaa motoriikan vuoksi.

E: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
T: Toki se on muuttunu tai vois kai sanoa et se on menny omille uomilleen automaattisesti. Aikasemmin oli toi kikkailu ja kaikenlainen rytmihärpäköinti aika pinnassa kun tuli kuunneltua Rushia ja Weckliä ja muita kovia melkee pelkästään mut nykysin oon aika paljo selkeyttäny sitä soittoa ihan siihe peruspoljentoon ja siihe että soitan napakasti ja musikaalisesti. Jotenkii kai se että oon Kouvolasta vaikuttaa siihen että arvostan eniten näitä Erkinharju koulukunnan dudeja. Rokki rumpali siis henkeen ja vereen. Niin nopsaa ei o tarvetta soittaa että atakki ja napakkuus katoaa. Eli blastbeatteja on multa aika turha odotella. Se on varmaan kanssa jonkun verran vaikuttanu mun timeosastoon että tuli soitettua joku nelisen vuotta keikat aina klikin kanssa. Tosin musatyylistä riippuen osaan kyl arvostaa melkeen enemmän sitä että se soitto elää ja tempo hengittää biisin mukaan...

E: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
T: No todellakin soittasin bassoa ja soittasin varmaan muutenkin sitä kunhan vaan jostaan saatais bändiin semmonen rumpali keneen ite oisin tyytyväinen. Basso on aina ollu mun mielisoitin ja joskus vielä semmosen bändin hommaankin missä saa soittaa livenäkii bassoa.

E: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi? Tarvitaanko siihen koulun käyntiä?
T: Ennenkaikkea se on erittäinkin synnynäinen juttu. Se groove joko on tai ei ole ja sitä on aika helvetin vaikea yrittää opettaa tai edes selittää. Toki treeni ja taas treeni on se avain oppimiseen ja ehkä tärkeintä treeniä on se että soittaa ja kuuntelee kaikenlaista musaa. Ite oon soitellu jonkuu yli 10 vuotta tanssikeikkoja muun ohessa ja voin sanoa että se on varmaan parasta treeniä ainakin musikaalisen soittamisen oppimiseen. On ihan eri asia saaha homma svengaamaan paskan hanuristin kanssa 60 desipelin voimalla kun saada rokkibändi svengaamaan.

E: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
T: Soittakaa rumpuja just silleen kun hyvältä tuntuu ja silleen kun se on kivaa. Jos yrittää opettaa itteään semmoseen tyyliin mikä ei vaan tunnu luontevalta niin koko hommasta menee mielekkyys ja sillon se ei vaan toimi.

E: Motto?
T: Banaani päivässä pitää kuoria...

E=emerika
T=Tonmi


22.7.2005 Tuomas Peippo
 Ylös 

Tuomas Peippo Yhtyeensä CMX haastatteluissa tämä mies on harvoin mukana. Rumpu.Netin toimitus onnistui kuitenkin suhteilla saamaan mieheltä muutaman painavan sanan luettavaksi.
Bongaa Tuomas CMX keikoilta.


N: Kertoisitko hiukan itsestäsi?
T: 36-vuotias. Opiskelin rumpujensoittoa Pop&jazz konservatoriossa(jätin koulun kesken, kun keikkoja rupesi tulemaan!) sekä opiskelin vuoden L.A:ssa PIT:issä v. 1994-95. Aloitin keikkailun n. 18-vuotiaana opiskelun lomassa. olen tehnyt alusta asti erilaisia Freelance-keikkoja.

N: Milloin aloitit rumpujen soiton? Mitkä seikat siihen vaikuttivat?
T: Aloitin rumpujensoiton vuonna 1980, ollesani näyttelijänä ryhmäteatterissa, jossa Laineen Reiska musisoi. Rummut vaan "kolahti siltä istumalta ja hommasin esityksistä saamilla rahoilla halvat rummut.

N: Miten päädyit CMX:ään?
T: Hyvä ystäväni silloinen CMX:n miksaaja Ilkka Herkman suositteli, että mua voisi kokeilla ja menin aluksi kiertuerumpaliksi ja rundin jälkeen multa kysyttiin haluisinko bändiin ja sillä tiellä ollaan. Vuosi oli 1997.

N: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
T: Tyyli on muuttunut, ehkä eniten CMX:n myötä, soittoon on tullut raskautta ja turha kikkailu on vähentynyt.

N: Miten treenaat nykyään? Miten treenasit ennen?
T: Nykyään treenaan tosi vähän, soittokunto pysyy yllä lähinnä keikkailulla. Ennen treenasin tosi paljon hyvin laaja-alaisesti.

N: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
T: Kun aloitin rumpujensoiton saksofoni kiinnosti, ehkä olisin fonisti.

N: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi? Tarvitaanko siihen koulunkäyntiä?
T: Ei todellakaan tarvitse. Koulunkäynti on vain yksi hyvä vaihtoehto.

N: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
T: Rumpukompi on kaiken a ja o, sitten kaikki muu!

N: Motto?
T: Nauti soitosta!

N=Nexxus
T=Tuomas


26.6.2005 Jussi Kattelus
 Ylös 

Jussi Kattelus Suomihevin kärkikaartiin kuululuva Kilpi vaihtoi loppukeväästä rumpalia. Rumpu.Netin toimitus päättikin piinata heti tuoretta nelitahtikonetta muutamalla "kiperällä" kysymyksellä.
Juzzyn voit bongata ainakin Kilven keikoilta ja mahdollisesti ensi tammikuussa ilmestyvältä uudelta Kilven levyltä.


R: Kertoisitko hiukan itsestäsi?
J: No justiinsa, olen tällainen 27vee piiskatukka Turusta. Soittelen siis nykyään Kilpi -merkkisessä orkesterissa ja sen lisäksi erinäisissä coverprojekteissa mm. Whitesnaken, Dion ja Alice in chainsin ihania musiikkikappaleita.

R: Milloin aloitit rumpujen soiton. Mitkä seikat siihen vaikuttivat.
J: Soittamisen aloitin noin 9-vuotiaana todennäköisesti jonkun Mötley Crüen videon innoittamana. Tottakai se teki vaikutuksen, kun Tommy Lee pyöri villisti ympäri jossain metallihäkkyrässä rumpujensa kanssa ja pystyi vielä soittamaan samanaikaisesti, eikä äijältä ees yrjöt lentänyt siinä kyydissä!!

R: Miten ajauduit Kilpeen?
J: Asiahan meni sillätavalla, että kun olen tuon meidän Alban kanssa soitellut vuosikausia kimpassa (Pete bongasi Allunkin bändiin meidän yhden vanhan orkesterin sinkun kuultuansa) ja viimevuonna toimin jonkinlaisena roudari/yleismiesjantusena Kilven remmissä ja ehdin tuossa pääsiäisenä muutaman tuurauskeikankin soittamaan äijien kanssa. Joten kun Karttilan Janne ilmoitti lopettavansa nämä hommat, niin Pete siltä seisomalta soitti mulle ja tarjosi vakipestiä, että näin...

R: Miten reenaat soittoasi nykyään? Miten reenasit ennen?
J: Joskus junnuna kävin soittotunneilla noin viitisen vuotta. Varsinaisesti soittotekniikkaa en ole reenannut ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta bänditreeneissä on tapana soitella biiseihin vähän enemmän kaikkea ja kokeilla erilaisia juttuja.

R: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
J: Toivottavasti ainakin musikaalisempaan suuntaan. Onhan tuohon nyt taas Kilven myötä tullut nämä tuplabassarihölkät enemmän esille. Show-meinikiä oon myös alkanut painotta, kun tajusin, ettei musta mitään Bozziota tai Colaiutaa ikinä tule. Ja ainakin kapuloita menee paskaksi entistä kovempaa tahtia!

R: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
J: Kitaransoittoa olen kotosalla harjoittanut jo pidemmän aikaa, mutta lähinnä vain biisientekomielessä. Todennäköisesti bassonvarteen tulisi kuitenkin keikkatilanteessa ennemmin tartuttua;)

R: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi? Tarvitaanko siihen koulun käyntiä?
J: Tjaa, luontaista taipumusta ja helvetisti pitkäjänteisyyttä se ainakin vaatii, eikä ne opinnotkaan tietenkään haitaksi ole.

R: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
J: Kannattaa perehtyä rumpujen lisäksi myös siihen, mitä muut soittimet bändissä tekee. (helpottaa kummasti homman läjässä pitämistä)

R: Motto?
J: HEVI ON PASKIMMILLAANKIN PARASTA!!

R=Rumpu
J=Juzzy


3.6.2005 Olli Helenius
 Ylös 

Olli HeleniusTuskimpa kovin moni on välttynyt kuulemasta radiosta tämän miehen soittoa.
Mm. Juha Tapionkin grooven takana istuu isokokoinen Olli.
Tiesitkö, että fillejä voi tehdä myös haitsuilla?


R: Kertoisitko hiukan itsestäsi?
O: Joopelis,olen tälläinen muusikonrenttu Helsingistä. Nykyään pyöritän omaa bändiä nimeltä L-60* ja sit soittelen Juha Tapion bändissä ja Kiskossa rumpuja, ja kerran vuodessa soitan Jeni Varnadeu nimisen Amerikan typyn Euroopan rundin. Sit tuottelen musaa ja soittelen jotain studiosessioita sillointällöin. Ja yritän olla paljon myös perheen kanssa himassa.

R: Milloin aloiti rumpujen soiton? Mitkä seikat siihen vaikuttivat?
O: 9- vuotiaana aloin soitella sukkapuikoilla tyynyjä ja 11- vuotiaana sain ekat rummut. Olin käynyt kitara-tunneilla pari vuotta, mutta maikka oli sellanen perinteinen klassis-hahmo.. joten se kitaran soittelu oli sellasta pitsin nypläystä. Ja sit kun toi rock-musa rupes kiehtoon, niin tuli äijä olo... sit piti saada halot käten ja alkaa mätkiä.

R: Miten reenaat soittoasi nykyään? Miten reenasit ennen?
O: En ole treenannut enään moneen vuoteen. Opiskelin aikoinaan pop-jazz konservatoriossa, joten pääsääntöisesti treenasin, mitä eteen annettiin. En ole ikinä ollut himotreenaaja.

R: Onko tyylisi soittaa muuttunut vuosien varrella? Miten?
O: Varmasti jollain tapaa, vaikea on itse sanoa. Toivottavasti soitan hyvällä maulla, kovaa ja niin että homma groovaa.

R: Jos et soittaisi rumpuja, mitä soitinta soittaisit?
O: Soitan nyttenkin kitaraa paljon, joten varmasti sitä tulisi ainakin soiteltua.

R: Miten tullaan hyväksi rumpaliksi? Tarvitaanko siihen koulun käyntiä?
O: Kyllä sitä pitää olla rytmisesti lahjakas jo heti alkuun ja musikaalinen, jos huipulle haluaa. Mutta koulun-käyntiä siihen ei onneksi tarvita. Ja tärkeetä on olla sydän ja korvat auki kaikelle musiikille.

R: Mitä haluat sanoa Rumpu.Netin rumpaleille?
O: Muistakaa että rumpujen soitossa ja musiikissa oleellista on tunteen välittäminen!!!

R: Motto?
O: Ei ole mottoa, mutta sanotaan vaikka että..... lujaa hyvä tulee..... ( heh-heh).

R=Rumpu
O=Olli